|
Nimittäin se kun Mikko Nieminen yo.
nimikkeellä juhli puolivuosi-
sataista taivaltaan Uuraisten Jokihaarassa. Tarkalleen ottaen 4.1.2004 näin
saatettiin todeta. Jotta humu ei olisi ehtinyt ohi livahtaa, asianomainen
(juhlakalu), oli viisaaksi harkinnut aloittaa juhlatoimet jo edellispäivänä,
lauantaina 3.1. kello 13.00 kotikylänsä upeimmassa juhlaympäristössä,
Oikarin Kartanon vanhan hevostallin valjas-/rehuladossa.
Joku saattaisi irvileukaisesti
miettiä, että onpas siinä joltinenkin yksilö kun on kahtena päivänä
syntynyt. Vaan onhan yleisesti todettu, ettei tuossa vuosikymmenten
vaihtumisessa suurtakaan pykälää huomaa, että juhlii sitten vaikka niillä
main, eikä välttämättä juuri sillä siunaamalla kun on tänne kylmään ja
armottomaan maailmaan sattunut putkahtamaan.
Kovin laajaa kokemusta tämänkaltaisista juhlallisuuksista tämän
kirjoittajalla ei vielä ole. Kuitenkin saatoin todeta, että asianosainen oli
hyvin pukeutunut ja selvin päin. Samaa voidaan sanoa hänen lähipiiristään,
joka ansiokkaasti piti juhlakalua pystyssä – noin kuvainnollisesti, lähes
satapäisen onnittelijajoukon puristuksessa.
Onnittelijoita siunaantui jonoksi saakka ja tarkoitukseen valittu lahjapöytä
osoittautui halkaisijamitoiltaan riittämättömäksi. Lahjavyöry hämmensi
asianosaista, samoin kuin myös jonkin verran pakettien sisältö. Silti voidaan
todeta, että perinteisessä nestemäisessä muodossa paikalle tuotuja lahjuksia
oli riittävästi.
Juhlakansa koostui omasta ja vaimo-Maijan lähipiiristä ja –suvusta, median
ja politiikan vaikuttajista, hyvistä ystävistä kotikylältä sekä työtovereista
ja toimijakumppaneista kunnallispolitiikan alueelta. Vaativa tarjoiluosuus oli
toteutettu ja hoidettiin puhtaasti talkootyönä. Joukossa oli taatusti ns. alan
miehiä ja naisia, koska valittamisen aihetta ei edes tikulla kaivaen löytynyt.
Suppilovahverokeitto/kasviskeitto –menu sekä maittava porsaanpaisti,
hapankaalihöystöllä salaatteineen, oli aivan erinomaista. Niin niistä täytekakuista
puhumattakaan. Hyvin harvoin jos silloinkaan sellaisia suussa sulavia kimpaleita
lautaselleen loihtii.
Myös
järjestelyt kaikkinensa hoituivat kohtuullisesti, ymmärtäen sadan hengen
vaateliaan palvelemisen. Etenkin boolin pöytääntuonnin nappiajoitus sävähdytti.
Rantanaapurin, kansanedustaja Toimi Kankaanniemen (krist.) kaulaliina ehti juuri
vilahtaa ovesta ulos, kun boolimalja kannettiin keittiön puolelta kaiken kansan
nautiskeltavaksi.
Tilaisuuden mukavan hengen rakentaa pitkälti juontaja. Juhlakalun sisaren mies
Erkki Palonen osaa sen taidon. Omassa muistelossaan hän korosti Mikon parhaita
puolia, niistä vähäisin ei ollut se huomio että kun asianomainen nyt täyttää
50 vuotta, takana on ainakin sata miestyövuotta. Mikon avuliaissuus ja pyyteettömyys
tuli aidosti esille niin hänen kuin muissakin sen jälkeen käytetyissä
puheenvuoroissa.
|
Onneksi,
tutkimusten mukaan, ihminen kestää kehuja vaikka kuinka paljon. Mikko osoitti
tutkimuksen tulkinnan oikeaksi ottamalla lukuisten puheenvuorojen ylitsevuotavat
suitsutukset tyynesti vastaan. Kehuttiin visiointikykyä ja kaukonäköisyyttä,
sitkeyttä kyläläisten asioiden ajamisessa, ystävyyttä ja arvostusta joka on
syntynyt yhdessä tekemisen kautta. Perinteinen villityksestä sun muusta ikään
liittyvästä varoittelu sitä vastoin jäi vähemmälle.
Vaan eipä päässyt Mikkokaan pelkällä päänsilittelyllä. Piti osoittaa
miehinen kyky ihan muussa kuin perinteisessä muodossa – Mikolle aavistuksen
vieraassa tekemisessä, keittiötaidossa. ”Työmies 50-v” toimikunta oli
ideoinut ratkiriemukkaan täytekakunvalmistusprojektin. Pöydällä oli
tarvikkeet; pohja, kerma, vatkain, pora, laastilapio ja pullo III-olutta sekä
muuta pientä sälää ja nestettä. Juontaja-Erkin suusanallisesti varoen
opastaessa luontui kerman vatkaus ja levitys (jopa ennen täytteiden laittoa).
Kun perustyö oli viimein tehty, koristelu sujuikin jo tyylikkäästi ja kakku
saatettiin asettaa esille kaiken kansan ihasteltavaksi päivänsankarin pöytään.
Jälkeenpäin kuultuna, kakku nautittiin pienemmässä piirissä vasta seuraavan
aamun juhlapaikanjärjestelygaalassa.
Kertomansa mukaan Mikko on 48 vuotta uskonut joulupukkiin, mutta lasten
vartuttua sellaista ei ole enää viime aikoina kotona käynyt. Nyt odotti yllätys
ja ihan oikea joulupukki tuli juhlistamaan merkkipäivää. Lahja lämmitti –
ja miksipä ei, reilunmittaiset villasukat. Niitä olisi tarvittu hetimiten,
sillä Jussi ja Sami olivat nuorten miesten ammattitaidolla loihtineen ulos
ilotulituksen. Siinä ne raketit räiskähtelivät pakkasillassa täydenkuun ja
huurteisten puiden upeissa kulisseissa.
Mitäs olisi juhlat ilman elävää musiikkia. Uuraisten Viihdekuoro esitti päivänsankarille
Junnu Vainion tilaisuuteen hyvin sopivia kappaleita. Taisto Lähteelä, Petun ja
Vesan kanssa soitteli viihdytys- ja tanssimusiikin. Meikäläisen silmin
katsellen väki viihtyi ja aiottu kaksipäiväisyys yöpymisineen toteutui
ainakin jossain määrin. Toki valtaosa väestä hankkiutui kotikonnuilleen
viimeistään illan myöhäistunneilla. Niin myös minä vaimoni ja mökkinaapuri-Lahtien
kera. Mutta kokemaamme varmasti tyytyväisenä.
Juhlista koottu kuvakollaasi kertoo, että arjen tultua Mikko sai vielä kotiympäristöönsä
arvovieraita. Jotkin varsinaisesta juhlasta estyneet kyläläiset ja ennen
kaikkea vanhan tutun, kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen
vierailu lämmitti työmiehen mieltä. Liekö tuo vielä niin ehtinyt viiletäkään
lauantain kokemusten jäljiltä.
TAISTO
KOTKA
työtoveri,
mökkinaapuri
|