PAUNETTI
Mukana muutosten tuulissa

Persoonat kylätoiminnassa

Loistava alustus kylätoiminnan synnystä, merkityksestä ja tulevaisuuden näkymistä  ja kolme liikuttavan hienoa tarinaa menestyneistä kylistä eri puolella Suomea

Aluetieteen professori Hannu Katajamäki Vaasan yliopistosta:

Lauri Hautamäen Tampereen yliopistolle 1976 tekemä tutkimus kylätoiminnasta käynnisti kylätoimikuntien ja sitä kautta rekisteröityneiden kyläyhdistysten aikakauden. Hautamäen tutkimus oli hedelmällinen prosessi tutkimuksen ja alkaneen toiminnan välillä. Tänä päivänä rekisteröityjä kyläyhdistyksiä on jo 3900 ja heidän valtakunnallisena edunvalvojanaan SYTY. Kylätasolla on olemassa paljon persoonia mutta valtakunnan ja maakuntien tasolla näkyvät henkilöt vielä puuttuvat ellei mukaan oteta virkamiehenä näkyvää kylien puolustajaa Eino Uusitaloa.

Huuhtakuningas tai Ålterman

Ei ole olemassa tutkimukseen perustuvaa tietoa onko menestyvän kylätoiminnan takana hyvä johtajuus vai onko sosiaalinen pääoma ja toiminta synnyttänyt hyvän johtajuuden. Yleensä onnistuneen toiminnan takana on tiukka ydinryhmä eli historiassa ålterman ja muutama bisittare, joista muodostui kyläoikeus. Aikojen alussa olivat huuhtakuningaat, jotka vastasivat tämän päivän kyläpäällikköjä. Vainiopakosta, yksilöllisen maatalouden mallista siirryttiin vähin erin Uuasjaon jälkeen osuuskuntiin. Niissä johtajistolla oli vankkumaton jäsenistön luottamus. Tänään vahva ja hyvä kyläjohtajuus ei ole sisäänpäin lämpiävää vaan ulkoisten muutosten seurantaa ja niiden ottamista mukaan omaan toimintaan. Hyväjohtajuus on muutosjohtajuutta jolla on yhteisön luottamus. Parasta luovuutta on kun pyritään kääntämään kehittämisen esteiden etsiminen päinvastaiseksi eli idoiden, hullujenkin ideoiden sallimiseen ja niiden toteuttamismahdollisuuksien etsimiseen.
Professori Hannu Katajamäen mielestä kuntaliitokset eivät ole harvaan asutuilla alueilla ratkaisu kuntien peruspalveluiden ongelmiin. Uudenlainen kylätoiminnan ja sopimisen malli on aluillaan Pohjanmaalla YHYRES-hankkeen sisällä. Parikymmentä kylää kokeilee kokonaan kansallisen rahoituksen turvin tapahtuvaa palvelujen tuottamista sopimusmallilla.

.

Jakokosken kylä Joensuun kupeessa

Kyläpäällikkö Pentti Seutu kertoi oman kylänsä tarinan. Mielettömän rakentavaa yhteistyötä viranhaltijoiden, kyläläisten, rahoittajien, maanomistajien ja jopa yritystoiminnan välillä.

Satojen tuhansien eurojen liikevaihtoa pyörittävän kyläyhdistyksen menestystarina jätti paljon ihmeteltävää. Petäjäveden mies Veikko Muhos epäili tarinaa saduksi mutta Pentin täydentävät vastaukset loivat varmuuden, että jossain asiat onnistuvat.

Tuulimyllyn osakkeet, hiilen polttamistapahtumat, tukkipuiden keräykset, kanavakahvio ja monta muuta uskomatonta juttua. Pentti Seudun kahdenkymmenenviiden vuoden kokemus ja työ kyläpäällikkönä ovat tuoneet uskomattoman tuloksen.

Sinkkikylän liikuttava tarina

Kyläpäällikkö Maija Isokääntä kertoi todella upean tarinan kylän noususta kuolemaan ja uudelleen syntymiseen.

Pohjois-Pohjanmaalla lähellä Raahea on Vihannnin kunnassa Lampinsaari-niminen kylä.
Kyläläisten elämä oli reilun neljänkymmenen vuoden ajan kuin Kauniissa ja Rohkeissa. Outokumpu louhi sinkkiä, ja se näkyi vaurautena hettosaareen rakennetun Lampinsaaren kylän elämässä. Heillä oli katuvalot, televisiokanavat ja sisävessat jo viisikymmentäluvun lopulla. Jos halusit harrastaa jousiammuntaa niin Outokumpu järjesti siihen mahdollisuudet. Jos perheen rouvaa häiritsi keittiön väritys niin soitto Outokummun toimistolle ja pian seinät miellyttivät silmää.

Outokummun sinkkikaivoksen johtajaksi valittu Gunnar Laatio oli kylän menestyksen avainhenkilö. Häneen orpona viettämänsä lapsuus oli jättänyt pysyvän jäljen. Kun kaivostoimintaa aloitettiin hän halusi, että kaivos on perheiden paikka. Ei niin, että miehet kävisivät viikot reppuhommissa kaukaa kotoaan kaivoksella vaan perheet asuisivat ja lapset kasvaisivat kaivoksen kyljessä.

Kaivoksen läheisyyteen rakennettiin kaikki mahdollinen perheitä varten. Yhden kylän paremmuus ei jäänyt muilta saman kunnan kyliltä huomiotta.

Kun sinkkivarannot ehtyivät ja kaivos lopetti 1992 toimintansa oli edessä vakava paikka.

Surun ja murheen keskellä Laurilan Voten lausumat sanat: "Perkele, emme luovuta" olivat alku

joka synnytti tahtotilan.

Kylän arvoihin kirjattiin erilaisuuden kunnioittaminen, lasten huomioon ottaminen, ympäristöarvot, yhdessä tekeminen, yhdessä juhliminen ja yhteistoiminta.

Suruaikana kylässä järjestettiin pakollisten kokousten lisäksi vain pari tapahtumaa. Onnenpotku kylälle tuli naapurikunnassa alkaneesta EU-hanketoiminnasta. Lampinsaaren edustajana tilaisuuksissa hääri Maija Isokääntä ja kylä tuli mukaan yhteiseen hankkeeseen ja EU-hankerahalla aloitettiin kylän kehittäminen.

Vajaaseen kolmeensataan pudonnut kylän väkiluku on kääntynyt nousuun ja on nyt reilu neljäsataa.

Kaivoksesta lopputilin saaneista osa jäi eläkkeelle, osa on muuttanut kotiseuduilleen ja osa käy työssä Oulussa ja lähikunnissa.

Kyläkoulun lakkautus-uhka yhdisti kylän

Mäntyharjun Halmeniemen kylän kyläpäällikkö Leena Kapiainen: kertoi tarinan, mistä jäi tuntuma, että luja tahto vie vaikka läpi harmaan kiven.

Kun Halmeniemen koulun oppilasmäärä laski alle lakkautusrajan, oli kyläläisillä uskomus, että huonokuntoisen naapurikoulun oppilaat siirtyisivät Halmeniemen kouluun. Kunnan strategia oli kuitenkin koko kyläkouluverkon lakkauttaminen. Kun ensin pannaan ovi kiinni hyväkuntoisessa koulussa niin vanha huonokuntoinen on sen jälkeen helppo sulkea.

Kun valtuustonkokoukseen, missä koulujen lakkauttamisesta päätettäisiin oli aikaa pari kuukautta aloitti kyläpäällikkö Leena Kapiainen ankaran protestin. Hän kartoitti kylällä olevat asumattomat kiinteistöt ja sopi omistajien kanssa valmiiksi vuokraus- tai myyntimahdollisuuden. Hän laittoi lehti-ilmoituksen, millä etsittiin vähintään nelilapsisia perheitä, joiden lapset olisivat ala-asteikäisiä. Ilmoitus toimi ja tulijoita oli valittavaksi asti.

Koulu säilyi. Seuraavan syksyn vaaleissa koulupiirin alueelta valittiin kuusi henkilöä valtuustoon ja kovimpana juttuna Leena kertoi kuinka kunnanvaltuuston puheenjohtaja oli joutunut jättämään paikkansa yritettyään vaikeuttaa maalle muuttoa Halmeniemen kylälle.

Kiitokset  Tiina Koposelle ja Jaana Saloselle erinomaisen hienoista esitelmöitsijävalinnoista. Toivomuksena: Järjestänette kylätoiminnassa uupumisen partaalla oleville kriisipalvelun. Näin saatetaan ehkäistä muutaman hyvän toimijan poistuminen yhteisestä tehtävästämme.

 Teksti ja kuvat: MIKKO NIEMINEN