JOKIHAARAN VERKKOPALVELU
   PAUNETTI    

SIMO KOVANEN IN MEMORIAL

OSAAVA KYLÄNMIES ON POISSA

Simo elpymässä Konttilanmäessä hiihtokisojen latujen ajon jälkeen

Muutama muisto Simosta n. 40 vuotta kestäneen tuttavuutemme ajalta. 

Simo oli ystävämme, nuorena mopopoikana  Säpinää Simo,  Marjalle Simppa,  Hannus Pekka antoi viime vuosien aikana nimen Johtaja Peltola. Liikkuvalla ja näkyvällä miehellä oli monta nimeä.

Simon ja minun suhde oli toistemme osaamista kunnioittava. Auto-osaaminen oli Simon heiniä ja jos Simo tarvitsi sähköapua niin aika usein hän kysyi ensimmäisenä minulta.

Ensimmäiset muistikuvat Simosta ovat 60-luvun lopulta. Simon vanhemmat Anna ja Esko korjasivat heinää seipäiltä traktorin kyytiin Peltosen talon pellolla ja traktorin, kopittoman ”Nuffieldin pukilla oli pieni mies ehkä 3-4-vuotias Simo joka ajoi seipäältä toiselle. Viimosen päälle onnellinen ilme kasvoilla.

Mopoikään saavuttuaan Simo päästeli mopolla vauhdikkaasti ja liikkeet olivat muutenkin liukkaita. Joku risti Simon Säpinäksi, mitä nimeä itsekin käytin hyvin pitkään.

  Simo oli rakentanut yhdessä isänsä Eskon kanssa Peltolan vanhaan navettaan autopajan.

Isä-Esko auttoi laitehankinnoissa ja tuki muutenkin poikaansa kuolemaansa saakka.

Simo asui pitkän tovin--- aina 90-luvun loppupuolelle kaupungissa. Löysi vaimon ja perusti perheen.

Esikoisemme syntyivät puolen vuoden välein vaikka Simo oli kymmenen vuotta nuorempi. Simon ja Marjan  Ansku syntyi kesällä ja meidän Tiina jouluksi.

Tapasimme harvoin kunnes sitten perheemme liikkumistarpeen lisääntyessä jouduimme 80-luvun lopulla hankkimaan toisen auton, varat huomioiden ikälopun kulkineen.

Yya-sopimuksemme mukaisesti minä autoin pajan sähköasennuksissa ja Simo sitten ikälopun kulkineeni tarvitessa osaavaa seppää.

Äiti Anna asusti yksin Peltolassa. Simo kävi iltaisin korjaamassa omia ja tuttujensa autoja.

Vuosien aikana istuin usein Simon seurana ja katselin hänen taitavaa työskentelyään lähes olemattomiin ruostuneiden kulkineiden kimpussa.

Mieleen jäi se ääretön huolellisuus millä hän parsi kokoon muutaman satasen Fiat Ritmon tai miljoonia kilometrejä nähneen vanhan taksimersun.

Eikä Simon osaaminen loppunut hitsaustöihin. Hän viimeisteli auton maalamalla sen olosuhteisiin nähden huippuhienoksi.

Jos autoon jäi valumia tai liikaa appelsiinipintaa, auto jäi talliin ja homma otettiin muutaman päivän päästä uusiksi.

Kun istuin iltoja Simon seurassa, äiti Anna keitti melkein joka kerta pienellä kahvinkeittimellä kaksi tai kolme kuppia kahvia, toi kahvin ja pullapalat talliin. Istuimme vanteiden, vanhan akun tai öljypöntön päällä ja juttelimme päivän tärkeistä asioista.

Samoja kokemuksia on varmaa Hämäläis Ossilla ja Salmisen Markullakin.

Kun Simon äiti Anna sitten 1998 poistui joukostamme, Simo muutti perheensä kanssa Peltolaan.

Yya-sopimukseme mukaisesti teimme askareita toisillemme ja markkinoimme toistemme töitä myös kavereille.

Simo maalasi kokonaan kolme autoistani, hitsasi reikiä umpeen, entisöi vanhan Toyota Camryni ja vaihtoi muutama vuosi myöhemmin siihen moottorin. Simo oli neuvonantajana monessa projektissa. Simon opeilla olen ruostesuojannut onnistuneesti monta autoistani.

Autot, koneet ja kaikki tekniikka olivat Simolle henki ja elämä.

Simolla oli tärkeä rooli myös Jokihaaran kyläyhteisössä, hän ajoi vuosien ajan hiihtourat kansanhiihtoa ja kyläkisoja varten. Tänä keväänä neuvottelimme Simon palkkaamisesta kyläasianhoitajaksi.

Simo oli osaava tekijä, seuramies, juttukaveri mistä hyvin kertoo Henttosen Railin toteamus, että Simolla meni vielä lähtiessään kaksi tuntia jutusteluun käsi oven kahvalla.

Jos Sinulla hyvä lukija on Simoon liittyviä muistoja niin laittanet sähköpostilla: mikko.nieminen@foliopaino.net

Kuva ja teksti: työmies Nieminen

Simon naapuri ja yhteistyökumppani