PAUNETTI

Jokihaaran laturetki ei ollut aprilliä.

Usean kymmenen vuoden tauon jälkeen Jokihaaran maisemissa sivakoitiin laturetki. Kylätalolta lähti pieni mutta sitäkin sitkeämpi ryhmä suuntana Petäinen ja Vahvajärvi.
Järjestäjät olivat touhunneet matkan varrelle kaksi nuotiopaikkaa, missä evääksi varatut makkarat sai mukavasti lämpöiseksi ja hätäisimmät ainakin mustaksi.
Sunnuntaiksi luvattu aurinkoinen sää ei ihan toteutunut vaan alkumatka sauvottiin lumisateessa jonka kosteuspitoisuus lisääntyi matkan aikana niin, että pusero kastui myös ulkopuolelta.

Kaikki syyt liikkumattomuuteen ovat tekosyitä

Sitkeä ryhmä tuumasi jo lähtiessä, että kaikki syyt, jotka estävät harrastamasta liikuntaa ovat tekosyitä.
Laturektilatumestari Simo Kovanen oli suunnitellut ladut Vahvajärven ympäristöön paikkoihin, jotka monelle mukana olleelle olivat uusia.
Laturetkellä oli  reittivaihtoehtoina kuuden ja viidentoista kilometrin reitit. Suurin osa mukaan lähteneistä suksi pitemmän lenkin. Olihan pitkällä lenkillä kaksi makkarapistettä.  

Saunamajuri Aaro Johansson vastasi toisen nuotiopaikan tulennukista. Makkarat paistuivat ja Manu lisäsi pitoa suksenpohjiin.

Hankala voitelukeli

Poikkeuksellisen vaikea keli asetti voitelumestarin kovan tehtävän eteen. Vuosikymmenten kokemuksella rasvamestari Mauno Salonen selvisi tehtävästä kunnialla. Manu on tämän talven aikana hiihtänyt reilu tuhat kilometriä, joten hiihtoharrastus on lähellä sydäntä.

Hiihtäminen hyvä stressin poistaja 

Hiihtäminen raikkaassa ulkoilmassa havumetsässä, ilman kiirettä, on selkeästi 

stressiä vähentävää tekemistä. Koska hiihtäminen itse ei vaadi kokoaikaista keskittymistä jää pääkopalle aikaa kelata sellaisiakin asioita mihin muulloin ei pysty. Hiihtolenkki on ulkohuusin jälkeen kakkosparaspaikka synnyttää kuningasajatuksia.
Harmi vaan kun tällä korkeudella talvet alkavat lyhentyä. Tänä vuonna lumi tuli aika myöhään ja aurinkoiset kevätpäivät pehmittävät nopeasti ladut maaliskuun lopulta alkaen. 

Teksti ja kuvat: Mikko Nieminen