Kotikyläni
JOKIHAARA
kirjoittanut Juha Pehkonen 1966
Tämä
pikkuruinen Jokihaaran kylä, jossa minäkin asun,
sijaitsee Uuraisten kunnan eteläosassa. Kylän halki
kiemurtelee kohtalainen öljysoratie. Paikan väestö
koostuu enimmäkseen maanviljelijöistä, mutta mukaan
mahtuu opettajia, autonasentajia, kauppiaita ja
autoilijoita.
Jokihaaran maasto on epätasaista. Keski – Suomen
korkeimpiin mäkiin kuuluva Lahomäki (248 metriä meren
pinnan yläpuolella) sijaitsee meidän rakkaassa
kotikylässä. Seudun vesistö koostuu monista pikku
järvistä, joita sitten onkin vähän joka paikassa.
Kylän metsä on sekametsää, jossa vilahtelevat koivu,
mänty ja kuusi etupäässä. Joku suuremmalta
paikkakunnalta kyläämme saapuva toteaa aluksi seudun
korveksi, mutta jos hänet vie joku kesäilta järven
rannalle iltaruskon yhdistäessä metsän rajan
taivaaseen toteaa hän varmaan maaseudun olevan
raikkaamman ja kauniimman kuin pölyisen ja likaisen
kaupungin.
Talvella
on erinomaiset mahdollisuudet harrastaa hiihtoa ja mäenlaskua.
Kylässämme sijaitsevat posti, auto – ja
konekorjaamo, kolme kauppaa, tanssilava ja baari.
|
Olisihan täällä paljonkin
matkailijalle nähtävää, mutta vahinko vain matkailija
harvoin erehtyy tänne.
Maanviljelijöiden vitsauksena ovat
peltojen kivisyys. Niinpä näkeekin peltojen varsilla paljon
kiviraunioita. Jokihaaran historiasta ei ole paljon mainittavaa,
mutta ainakin osa kylän metsistä on joskus palanut
metsäpalossa.
Tämä on voitu todeta kaivettaessa kaivoja, koska läheltä
kalliota on löydetty maakerrosten välistä tuhkaa. Lahomäen
rinteellä on miehen mittaisia ja levyisiä painaumia. Erään
teorian mukaan ne olisivat 1809 sodan (Suomen sota) hautoja.
Voihan olla, että sotajoukot olisivat kiivenneet Lahomäen
huipulle ja leiriytyneet sinne joksikin aikaa ja että heillä
olisi ollut mukanaan haavoittuneita jotka ovat sitten kuolleet
ja hautaus on pitänyt suorittaa Lahomäen rinteelle.
Mene ja tiedä miten asian laita todellisuudessa on.
Olen keskustellut vanhojen ihmisten kanssa ja he ovat sanoneet
niiden olevan nauriskuoppia, mutta en usko, että nauriskuoppia
kaivettaisiin pitkin metsää ja etäälle asutuksesta. Ehkäpä
joku historiantutkija pystyisi asian selvittämään
|
Koska
Suomen armeijan sotakassa tuolloin hukkui jossain Keski–Suomessa , voi se hyvinkin olla jossain Lahomäen
lähettyvillä. Minkäänlaista teollisuutta ei Jokihaarassa
tunneta, minkä johdosta muuttaa suurin osa väestöstä
kaupunkiin työtä etsimään ja tämä on hyvin valitettavaa.
Tämän lyhyen katsauksen jälkeen voin todeta Jokihaaran kylän
olevan tyypillisen maalaiskylän.
Juha
Pehkonen
Edellä
olleen kotikylänsä kuvauksen kirjoitti Juha Pehkonen ollessaan
13-vuotias vuonna 1966. Kirjoituksellaan hän voitti Uuraisten koulujen henkisten kisojen kirjoituskilpailun.
Nykyään
Juha Pehkonen ( 49) toimii CNC-työstökoneiden korjaus- ja huoltotehtävissä
Jyväskylässä.
JK. Se
sotakassa on edelleen löytymättä !
|