Jokihaaran verkkopalvelu |
Jokihaaran Kävelyklubi starttasi syyskauteen retkeilemällä |
"Eräsopas" Jukka Mattila Tuulikkinsa kanssa opasti meitä Kulhanvuoren upeissa maisemissa komiassa syyssäässä
Kulhanvuori on monien luonnonihmeiden ja mahtavien maisemien alue Kulhanvuorelle sivusuunnassa 400 metriä, mutta nousua noin 60 metriä Yli kahdenkymmenen hengen iloinen joukko Kulhanvuoren huipulla yli 260 metriä meren pinnan yläpuolella Lähellä Pienestä Mustasta lähtevää puron suuta on majava askaroinut metsurina. Keskimmäisen haavan kohdalla on alkanut ilmeisesti lakisääteinen tauko. Majavan metsätöiden aikaansaannos. Pesä on hulppean kokoinen kun vertaa eläimen kokoon Tuulikki poimi kehnäsienen ja sen poikasen. Jalan herkästi irtoavasta renkaasta tunnistaa sienen oli se pieni tai iso Kyläsepän takomalla naulalla oli kasattu edesmennyt puron ylittävä silta Näissä maisemissa asustivat 1900-luvun alussa kaksi naiserakkoa
Opastaulut kertovat alueen historiasta Erikoista Lamminkankaan erakoissa on se, että molemmat olivat naisia Syvänojanrotkossa virtaa Pikku Mustasta lähtevä puro. Erikoinen kostea elinympäristö suo monille harvinaisille kasveille ja eläimille mahdollisuuden elää Kulhanvuoren pohjoisrinne on tosi jyrkkä. Rotko on syntynyt maankuoren liikkeistä Puro virtaa, luonnon suojelualueella kaatunut puu jatkaa elämää kenollaan. Kasvit, sienet ja sammal saavat siitä aikanaan oivan kasvualustan Ison Mustan rannalla on "kirkko", jonka katto on korkealla ja seinät kaukana toisistaan. Luonnon muovaaman haudan järven puoleiselle sivustalle on pystytetty risti ja saarnastuoli. Etelään päin laskevalla rinteellä on paikka usealle sadalle sanan kuulijalle Retken kruunaa nuotio ja nkipannukahvi. Jukka Mattila kokoaa ristikkonuotion pohjaa kiehisten kera. Kulhanvuoren retkeilypaikka on varustettu hienosti. On istumapaikkoja isommallekin joukolle. Löytyy nuotiopaikka varusteineen. Liiterissä kuivia puita ja ulkohuusi invaosastoineen. Siinä ja siinä on jottei kahvivesi ole Juhla-Mokkaa vailla. Vili-koira vipelsi koko reitin reippaasti Sen verran lämmin retkeillessä tuli jotta uimaan piti päästä Kävelyklubin vetäjä oli taas kerran onnistunut, pakottanut myös Joukon joukon jatkoksi. Jouko tottelee Viliä paremmin Ehkäpä yksi elokuun parhaita päiviä, ainakin sateettoman sään osalta. Tyytyväisenä hyristiin ja päätettiin poiketa paluumatkalla Kiiskilänmäen näkötornilla. Paikallisen kyläyhdistyksen puuhamies Eino Ahonen saapui esittelemään näkötornin syntyhistoriaa ja mittavien talkoiden onnistumista. Näkötornin tekniset tiedot Näkymä ensimmäiseltä tasanteelta noin itään Oili Kotka ylitti itsensä, kiipesi tornin huipulle eli 15 metriä aiottua korkeammalle Ihmiset on kuin muurahaisia ja autot näyttää hiekkalaatikon neppisautoilta kun niitä katsellaan 20 metriä korkeammalta
Kuvat ja teksti työmies Nieminen |