|
|
|
|
|
Pirunkivi on Petäjäveden kunnassa
Hirvimäentien varrella vastapuolella Pahkalan taloa. Pirunkivi on jonkin
luonnon ilmiön aikaansaama erikoisuus. Karhunpesäkivi on vastaava mutta paljon
isompi ja löytyy Inarin ja Ivalon väliltä. Pirunkiveltä
Kävelyklupi suuntasi Syrjäharjun luontopolulle. Polun lähtöpaikka on
Petäjäveden kirkolta Multian suuntaan menevän tien vasemmalla puolen juuri ennen Pengerjoen
siltaa. Luontopolun opastus on hieman puutteellinen ja karttaan merkitty
nuotiopaikka huusseineen jäi löytymättä. Syrjäharju itsessään on
näkemisen arvoinen. Noin seitsemän kilometria pitkä harju kohoaa liki
viisikymmentä metriä ympäristönsä yläpuolelle. Komia männikkö kasvaa
harjulla koko luontopolun matkan.
Polku Pirunkivelle on melko haastava näin loppusyksyllä
Pirunkivi vielä neitseellisen lumen kuorruttamana
Jukka tarkistaa koordinaatit ja Eija on lähtökuopissa kohti Geokätköä
Maija kurkistaa pääsikö päähenkilö takaportin kautta karkuteille
Ei ihan miehen mentävä mutta lähes
Kävelyklupilaiset ryhmänä Pirunkivellä
Arja antoi pirulle pikkusormen ja se vei koko käden
Aika ja puhdas luonto ovat tehneet merkkinsä kiven kylkeen
Pirunkivioppaamme Eija ja Jussi löysivät elämämme ensimmäisen Geokätkön
Vesitiiviissä purkissa oli monelaista pikkuesinettä aiemmilta kävijöiltä. Purkista löytyi lisäksi vihko johon sai jättää terveisensä.
Männyn kyljessä pieni kasvuhäiriö
Kaatokirves on heilunut tällä aukealla. Vanha polku on hukkunut hakkuujätteen alle. Onneksi joku ystävällinen oli merkannut polkua sinisillä merkeillä
Syrjäharjun luontopolku löytyi mutta pienten vaikeuksien jälkeen. Opastaulut ja vieraskirja ovat harjun Petäjäveden puoleisessa päässä.
Vettä harjusta otetaan ja toisessa päässä lähempänä Multiaa jököttää hirvi
Melko runsastuottoinen pohjavesialue
Harju on poikkeuksellisen pitkä ja jyrkkärinteinen. Korkeutta merenpinnasta 150 metriä
Syrjäharju on ollut aikoina ammoisina eräänlainen "agraariteollisuuden" keskittymä
Nuotiopaikka ja huussi olivat hakusassa ja jäivät löytymättä. Onneksi oli omat puut Leppärinteeltä mukana
Tätä ihasteltiin. Joku ruokkii lintuja metsän keskellä rauhallisella paikalla. Hömötiainen ja Töyhtötiainen vierailivat laudalla meistä välittämättä
Osa Syrjäharjun luontopolusta on yksitoikkoista metsäautotietä
Kävelyklupin mallilla pystytetty kahvinkeittoteline on ihan pientä vaille valmis. Jukka mittaa Juhlamokkaa pannuun ja Jussi kannattelee pannun ortta
Kahvi on kiehahtanut ja nuotio muuttunut hiillosvaiheeseen. Oli aika makkaroiden päästä lämpimään
Jukan ilme kertoo ettei tämä ihan eka kerta ollut mutta eka kerta Syrjäharjulla
Tulenteko keskelle korpeakin on aika turvallista tähän aikaan vuodesta
Luontopolku kulkee Syrjäharjun päällä osan matkaa ja se onkin reitin hienoin osa. Tervahautoja ei löydetty, ei löydetty virallista nuotiopaikka eikä huussia. Klupilaisten toive polun ylläpitjälle: "Hieman lisää opastusta"
"Eräsopas" Jukka Mattila kirjoittaa: Tässä kuvia Pirunpesästä, joka sijaitsee Nokian Sarkolassa Vanajavuoressa Kuloveden rannalla. Vanajavuoren omistaa äitini Annikki Mattila ja vuori on ollut perheemme omistuksessa n. 40 vuotta.
Jukan nuorempi veli ihastelee maisemia Vanajavuorelta
Kuvassa kivessä näkyvien kahden aukon välillä on kulkuyhteys hoikkaselle henkilölle
Pirunpesä on vahvistamattoman tiedon mukaan toiseksi suurin tafoni Inarin Karhunpesäkiven jälkeen
Pirunpesä näyttää yksisilmäisen isolta kallolta
Pirunpesästä on monta tarinaa, joita on tallennettu. Tässä niistä yks, jota en voinut olla kirjoittamatta, vaikka pitkä onkin. Tulee viälä oman kylän murrekki miäleen tätä kirjottaesa:
Ennen asu ajaat sitten piru Sarkolan perillä pesäsänsäk kiven sisäsä, Pirumpesännokasa Vanajavuaresa, Sarkolal lahren sivusa. Siältä se tuppas turmioimaan Viattomiakiv viättelemään synnin surkeille teille, ihka helvetim perille, sokaisemaan sialuloita pahammiksi ku pakanatkaan.
Vaan ku saatiin saarnahuanes, Kirkko korkiallem mäjelle, sinnek kello ostettihin mäikkäkiäli muutettihin. Se oli kello kaikuvainen, hopiakylki hohtavainen, soi mitä sorjemmin osasi tahrilla tavattomalla.
Siittä piru tuli tuskihinsa, piiskahäntä iilihinsä, vimmastu raivoihinsa. Ahmi lampaat laitumilta, varaasteli vainioilta.
Kerran sitten Sarkolasta otti sian kelvolta Kesolta permannolta pistettäjesä, laattialta lahrattajesa, kaiken kansan kaltatessa.
Turskistiv vei karjun tuarreen, sian siappas kainaloonsa, kanto pesään kotionsa komiaiseen kartanoonsa Vanajavuareem majaansa
Siä oli hänem pesänsä kolo kallion sisällä
|
|
Kuvat ja teksti Jukka Mattila ja työmies Nieminen |
PAUNETTI
