30.11.2008 |
|
Nyrölän kyläpäällikkö Jouko Asikainen otti meidät vastaan Nyrölän luontopolun esittelytaululla. Joukon terveisinä kuultiin, että Nyrölä on valittu Vuoden liikuttajaksi. Polulla on askeltanut jo yli 8000 kävijää.
Nyrölän luontopolulla kuljetaan monimuotoisesti metsässä. On nuorta hoidesttua metsää ja välillä kuljetaan ikikuusien juurella.
Luontopolku kulkee maalaiskunnan katolla jos ajatellaan korkeutta merenpinnasta. Yli kahdensadan metrin korkeudella polku kulkee monin kohdin. Suurimpien nousujen päällä piti hieman vetää henkeä, jotta puhe kulki sujuvasti.
"Taavetin-petäjä", ei ihan Esan-petäjän kokoinen mutta komia ja ympäristöstä erottuva kuitenkin. Lauran ja Roopen kädet riittivät juuri ja juuri puun ympäri.
Maalaiskunnan katolle oli lunta kertynyt noin kymmenen senttiä. Luontopolulle oikealla asenteella lähteneille eivät pieni lumi, lumisade eikä männynkävyt ole este vaan hidaste.
Luontopolku kulkee myös paikoissa missä ihminen on tehnyt omat merkkinsä. Pieneenmäkeen saavuttaessa on matkalla usean hehtaarin aukko, missä kantoja arvioiden on ollut tuuhea isorunkoisten kuusien metsä.
Salosen Manulle Nyrölän luontopolku on tuttu jo entuudestaan kuten muutkin lähikuntien luontopaikat.
"Eräsopas" Jukka Mattila kertoi Hömö- ja talitiaisten valmistautumisesta talveen. Linnuilla on taito löytää ja kätkeä pieni toukka tai muu syötävä keskimäärin vajaan kahden minuutin välein. Kätköjä kertyy tuhansia eikä talven aikana ole ollenkaan varmaa käykö tintti omalla vai naapurin pakastimella. Yleensä kaikille riittää evästä.
Nyrölän luontopolun harvinaisimpiin kasveihin kuuluu Näsiä eli Riidenarja (Daphne mezereum), noin metrin korkea pienilehtinen pensas. Näsiän runkoon kasvat hyvälle tuoksuvat punaiset marjat ovat ihmisille ja muillekkin nisäkkäille erittäin vaarallisia. 10-15 kpl nieltynä vievät hengen. Onneksi marja on karmean makuinen. Linnuille mm. hanhelle marja käy syötäväksi ilman sairastumisvaaraa. Marjojen myrkystä on aikoinaan valmistettu mm. ketunmyrkkyä.
Viidentoista hengen ryhmä nautti luonnossa liikkumisesta. Paikallisuutisten Tellervo Lehtoranta oppi, että kokemuksen rintaääntä kannattaa kuulla. Kumisaapas on varmin tae kuivista jaloista kelillä kuin kelillä retkeillessä.
Jukka Mattilan kysymys Pikku-Mustan lossilla: "Jos saareen pitää kuljettaa susi, lammas ja kaali. Lossilla voi olla kerralla vai lossinkuljettaja ja yksi kuljetettavista. Kuinka kaikki kolme saadaan saareen niin ettei lammas syö kaalia eikä susi lammasta?"
Nyrölän kyläyhdistyksen kannattaisi perustaa uusi EU-hanke jäänmurtajan hankintaan. Rospuuttoaikaan lossi ei liiku eikä jää kestä turistien alla. Kävelyklubi joutui ihailemaan saaren varusteita mantereelta käsin.
Kyllä Nyrölä olisi Vuoden kylä Keski-Suomessa tittelin ansainnut. Heillä on toimintaa kallion sisässä ja asumismuodoissa myös kerrostalo.
Punaiset posket, hieman hikeä paidan selkämyksessä, pää hapekasta verta saaneena on kiva miettiä mihin mennään parin viikon päästä ulkoilemaan.
Nyrölän kyläpäällikkö järjesti meille yllätyksen tarjoamalla pullakahvit koko porukalle kylän helmessä, Kallioplanetaarisossa.
Nyrölässä pääsee kiven sisään. Upeissa tiloissa löytyy kaksi saunaa, kokoustila, kahvio noin sadalle hengelle ja parvi. Tähtitaivaan ihmeitä voi katsella 50 henkeä kerrallaan planetaariossa. Osa luontoretkeläisistä nautti esityksestä liikuntatuokion päätteeksi.
Tuomaantulille neljäntenä Adventtisunnuntaina 21.12 Sarpatin maisemiin seuraavaksi, päättivät Jukka, Leo, Katriina ja Mauno.
Kallioplanetaarion parvi kiinnosti Hänninen/Heikkilä-perhettä. Kabinetissa oli tarjolla kultuuria. Taiteilija Iltolan töissä oli ikuistettuna tuttuja maisemia mm. Lutakko ja Vaajaksoken Vanha-voimala. Kuvat: työmies Nieminen |
PAUNETTI
