Jokihaaran Kävelyklubi suksilla.

Laturetkellä Karhunkivelle 21.2.

Antti Häkkinen lähetti sähköpostia:

Karhukivestä: Kävin metällä paljon sen ympäristössä. Monta teertä sain. Tarina kertoo, että kiven alapuolella oli iso kuoppa, sen pohjalla eläinten lihoja. Kuoppa peitettiin risuilla ja sammalella. Kun karhu astui risukasaan se tippui monttuun niin äijät keihästivät karhun monttuun, tai ampuivat. Löysin hiomakiven kivenjuurelta, se oli tehty luonnonkivestä. Näkyi selväsi, että sitä oli käytetty teroitukseen. (näin kertoi Otto Pitkänen ,vaimoni isä.)
Hyvää kevättä Mikko! terv Antti Häkkinen.

Paratiisin talot näyttävät komeilta Karjumäen alta katseltaessa. Työmiehen seurue alitti laturetkensä kotioveltaan

"Eräsopas" Jukka Mattila Tuulikkinsa kanssa miettivät mitenkä olisi uuden talon paikka rannalla Alimmaisen järven 

Kylätalo Talaksen pihalla kokoonnuttiin latuinfoon

Manu tarkisti etteivät tulentekovälineet jääneet Pieneenmäkeen ja Aaro varmisti hiihtosuuntaa

Miehet, joilla on paljon hiihtokilometrejä näyttivät edellä mallia

Karhukankaan komea siirtolohkare Karhunkivi on jos näkösällä 

Komeaa männikköä silmän kantamattomiin. Olleilla Nieminen ja Pälvimäki on hieman poski punettunut eikä Maijakaan palele

Karhunkivi on kooltaan sellainen, että on saanut itsestään merkinnän maastokarttoihin. Välineettömän kalliokipeeilyn
harrastajatkin ovat kiven löytäneet ja roudanneet paikalle pari joustinpatjaa henkivakuutuksikseen

Karhunkiven kahviotuokio aluillaan. Sumeus kuvissa ei johdu katsojan silmästä vaan hiihtäjän hiestä. Puseron alla
povessa ollut kamera huurtui kun sen otti pakkasilmaan

Saattoipa olla, että siinä aamuinen juoru sai vauhtia kun neljä ämmiä nokikkain pääsi pannukahvin tuoksun keskellä 

Manu oli valmistellut retkeä jo pitkin viikkoa. Hiihtolenkeillä oli puita mukana ja Karhukiven puuvaranto riitti
oikein hyvin viiden litran kahvipannun kiehauttamiseen.  

"Utsjoki-Kevo ohutta yläpilveä". Kahvi on kiehahtunut, sitten säikäytys ja niin saimme
taas maistella Jukan nokipannukahvia. 

Retken jatkuminen on lähtöä vaille valmis

Vaikka metsässä maisema on mahtava niin silti näkymissä Rantalan pelloilla etelään avautuva rinne vei voiton. 

Mukava siitä oli lasketella kun suksi luisti eikä pakkanenkaan pannut 

Vehniän tielle saavuttaessa latu oli sanan varsinaisessa merkityksessä murtsikkaa eli cross-contrya.

Näissä kumpareissa eräät henkilöt kokeilivat miltä tuntuu laskeutua pehmeään lumeen takamuksilleen tai kyljelleen

Hyvinhän se olisi muuten mennyt mutta kun tuo Olli kompuroi edellä ja päästi suksensa karkuun tuossa alamäessä.
Oli pakko väistää sivulle ja.....

Leo tulee kuin Eero Mäntyranta 1964-olympialaisissa Innsbruckissa

"Eräsopas" Jukka Mattila laski komiasti kaatumatta reitin vaikeimman mäen

Kuvat: työmies Nieminen