|
|
Jokihaaran Kävelyklubi Joensuonkankaalla ja Karhunahtaalla 25.10.2009 |
|
 Retken esittely käynnissä. "Eräsopas" Jukka Mattila kertoo mitä tuleman pitää
Multian ja Petäjäveden rajamailla kulkeva luontopolku tuon liikkujan nähtäväksi suoluontoa ja suon keskellä sijaitsevan kankaan erikoisuudet
Opastaulu kertoo kasvistosta ja elämistä. Retkeläisten eläin havainto oli pienen käpylinnun ääni ei näköhavaintoa
Puhtaasta ilmasta kertoo havupuiden runsas naava
Pitkospuita myöten suon yli kankaalle
Halla oli vieraillut alavilla mailla, sammalmätäs oli jo hieman jäässä
Kilpikaarna männyn kuorena kertoo omaa tarinaansa puun iästä
Pystyyn keloontuneita ja sitten lahonneita puunrunkoja on reitillä runsaasti
Kevät saattaisi olla hyvä aika käydä tarkistamassa kuinka monessa pesäkolossa on elämää
"Pahka" kasvaa myös männyn kylkeen
Kelottuneet puut ovat oiva paikka tikoille, pöllöille ja muillekin koloissa pesiville linnuille
Taisto Kotka kerää energiaa lähes 200 vuotta vanhan männyn rungosta
Luonnonoikku vailla selitystä
"Tapion pöytä" erikoinen kuusenmuunnos. 15 cm paksua puurunkoa on vain puolimetriä. Oksat ulottuvat noin kolmen metrin säteelle rungosta eivätkä yritäkään ylöspäin
Erilaiset sammaleet ja jäkälät ovat tämän paikan erikoisuus. Pallerojäkälä, harmaa poronjäkälä ja hirvenjäkälä ainakin löytyivät. Kynsisammal jäi mieleen sammalista
Kotka oli pesinyt tässä mittavassa männyssä vuosikaudet. Liekö aika tappanut asukin vai osuiko metsästäjän tähtäimeen huonolla hetkellä
Näitten paksujen oksien suojassa olleesta pesästä ponkaisi moni kotkan poika maailmalle. Taisto tosin lähti Kyyjärveltä.
Äkkiseltään näyttäisi poron tai hirven sarvilta mutta kaatuneen kelon luutuneita oksia ovat
Kummallista pahkuraa on kasvanut mäntyjen runkoihin
Kerrosasumista, löytyy isompaa ja pienempää koloa
Joskus kauan sitten alueella on riehunut tulipalo tai sitten salama on tehnyt tepposiaan. Jukka näyttää kuinka mänty suoriutuu kohtaamisestaan tulen kanssa
Taidampa olla aika vanha puuksi kun partakin on alkanut kasvaa
Joensuonkankaan keloille on ominaista puun rungon ulko-osien voimakas kiertyminen vastapäivään
Luonnonpärettä ja monenlaista vänkkyrää
Luonnon muovaamia "hämähäkkejä väärin päin"
Kuivalla kankaalla mäkirinteessä yllättävä maan kohoama, missä kasvaa rahkasammalta. Opastaulu kertoo vesisuonesta
Mänty on saanut elää loppuun saakka joutumatta selluksi tai kakkosneloseksi
Salama oli jysäyttänyt puuhun, halkaissut rungon latvasta maahan saakka ja tappanut puun
Tienoon suurin puu
Tyvestä samaa puuta mutta pään korkeudelta ylöspäin kahta eri latvaa. Halkaisijaa puulla on reilu metri ja ympärysmittaa lähes kolme ja puoli metriä
Joensuonkankaalta siirryimme kumipyörin Kolakankaalle. Luontopolun varrella on rotko-kanjoni Karhunahas, mikä pitää ainakin kerran elämässä nähdä
Karhunahtaan nuotio/leiripaikka on hyvin varusteltu ja upeassa paikassa
Tähän kanjoniin karhu on aikoinaan ajettu ahtaalle ja päästetty päiviltä
Eikä muuta kuin lammen ympäri kiertävälle polulle
Vaikuttava paikka
Kalliota ja vettä luonnontilassa
Pysyvät päällekkäin kun on sopiva kiila välissä
Katriina otti harkitun varmasti vesistön ylityksen, Oili huokaa jo helpotuksesta
Seija ja Jukka ihailevat virtaavaa vettä
Vaikka vihreä on syksyn myötä katoamassa .............
Tuppeen sahattua lautaa opasteissa
Naavaa,
Jäätä
Kalliojyrkänettä
Virtaavaa vettä
Jukka oikaisi suoraan saunalle
Tässä koskessa on ollut aikoinaan mylly
Vesi oli tummaa.....
kylmää
ja alati liikkeessä
Karhunahtaan pian saavuttaa
Hienoimmat näköalapaikat piti jättää kokematta, sade oli liukastanut pinnat. Tältä kohdalta pudotus rotkon pohjalle on lähes 20 metriä.
Taisto Kotka jäi suosiolla kipinämikoksi ja hyvin oli Juhla-Mokkaa annostellut
Keittäjä itse suorittamassa koemaistamisen
Olavi, Oili, Katriina, Leo, Mauno ja Aaro valmistautuvat kahvihetkeen
Kävelyklubi vahvistettuna kolmella petäjävetisellä retkeilijällä
Kameran takana "Eräsopas" Jukka ja kuvassa klubilaiset lähtö itkua vaille valmiina
Tämä hieno rakennus on Karhunahtaan ulkohuussi Kuvat ja teksti työmies Nieminen |
Jokihaaran verkkopalvelu
