|
21.7.2009 |
|
Kokoontuminen Jääskelän luontopolun P-paikalle
Mauno Salonen oli ensimmäisen osuuden jäniksenä
Paikoin metsä oli niin sakiaa ettei auringonvalo päässyt kuin paikka paikoin
Tässä se tv-sarjastakin tuttu Pirunpelto
Huteralta näyttää mutta jospa nuo vielä kantaisivat
Tämän pellon muokkaaminen ei onnistu ihan joka ukolta
Pirunpellon jälkeen maasto muuttui yllättäen lehdoksi
Hiljaa virtasi vesi yläpuolen lammesta Päijänteeseen paikoin piilossa maan uumenissa
Luontopolulla on mukavasti infotauluja, joista saa täydennettyä muutamien vuosikymmenten takaista luonnontietoa
Monin paikoin polun metsä on ihan luonnon tilassa
Peukaloinen ja hippiäinen olivat metsäisen osuuden ainoat lintumaailman edustajat
Tämän Lepäslammen kautta majuri Rösenbröijer olisi halunnut saada kanavan Leppävedestä Päijänteeseen
"Eräsopas" Jukka Mattila tutustutti meitä metsän kasveihin.
Tässä opastaulussa palataan menneeseen aikaan
Sudenmarja, yksinäinen myrkyllinen marja.
Vanhan pellon oloinen koivikko. Aluskasvillisuus rehottaa ja tunnelma aivan eri kuin ylempänä
Lepäslammelta hieman eteenpäin avautuu komia kalliojyrkänne
Kallion seinämän alle on muodostunut vehreä lehto
Jääskelän luontopolku on lähes luonnostilassaan vaikka esite kertoo osan reitin metsästä olevan talousmetsää
Vähän jäi epäselväksi on tämä luonnon lammikko vai esimerkiksi turpeen nostosta syntynyt suohauta
Jyhkeät portaat vievät lehdosta Sammalistonkallion huipulle
Jääkausi on jättänyt maastoon monenlaista merkkiä
Paikka, missä voi jättää puumerkin reittivihkoon
Sammalistonkallion huipulta on komiat näköalat Päijänteelle
Manu tarkkailee näkyykö sukulaismiehen tontilla liikettä
Tuulikki kirjaa vihkoon mukana olleiden nimiä
Kävelyklubin luontoretkeilijät yhteiskuvassa. Huomaa työmies Nieminen mukana kuvassa oikealla. Kuvan otti "Eräsopas" Jukka Mattila.
Männyllä on ollut tarvetta kieroiluun, ja ilman sitä ei olisi muista erotuttukaan
Useita kymmeniä metrejä Päijänteen pinnan yläpuolella maasto on Lapissa.
Känkkärämäntyä ja runsaasti jäkälää
Jääkausi on kohdellut kalliota kovalla kouralla
Kuin tunturin rinteellä vaikka vain reilut kymmenen kilometriä Jyväskylästä
Käveltiin niin luontoon keskittyen, että reittimerkit hukkuivat. Muutaman sadan metrin ylimääräinen lenkki
Sammalistonkallion huipulta alas laskeutuminen on paree tehdä kuivan kelin aikana
Pari lohkaretta unohtunut kuormasta
Hauki on kala, hauki on kala.....
Tuttu ja turvallinen juttu. Jokihaarasta tuodut puut, Salosen Manun sytyt ja "Eräsoppaan" nokipannukahvit
Ihan kohta kiehahtaa
Ensikertalaisena mukana olleelle Nuutisen Tapiolle retki oli niin mieluinen, että ilmoittautui haluamaan myös seuraaville retkille
Makkaraakin maisteltiin
Hännisen perhe nauttii retkievästä
Noin 5 km ja kolme ja puoli tuntia luontoa on takana. Kaikki jaksoivat hyvin. Ilman Auvo Hamaruksen lehtijuttua olisi tämä kokemus jäänyt ainakin tältä kesältä kokematta. Kuvat ja teksti: Mikko Nieminen |
PAUNETTI
